Aikamoista kiirettä on taas pitänyt viime päivinä. Viime viikollakin oli töissä pieniä työpaineita ja se heijastui yhteen jos toiseenkin henkilöön. Palavereissa sain käyttää kaikki voimavarani itsehillintään ja sitten vasta kotona päästelin höyryjä pihalle. Tällä viikolla näyttäisi onneksi tilanne töiden suhteen normalisoituneen ja ilmapiiri rauhoittuneen. Jostain kumman syystä olen myös löytänyt itseni istumasta aamuisin ja iltapäivisin autostani helsingin ruuhkassa. Ihan uskomatonta miten kauan voi työmatkaan saada kulumaan aikaa, vaikka kilometereissä matka ei kovin pitkä olekaan. Se ottaa päähän.

Kotipuolessa asiat ovat onneksi hyvin. Itseasiassa sain jopa sovittua pomoni kanssa, että saan pitää syyslomaa pari päivää ja näin ei tyttärenkään tarvitse olla yksin kotona syyslomallaan. Tuntuu tosi mukavalta, että saan viettää lasten kanssa pari ylimääräistä vapaa päivää. Ja saattaapa olla, että vietämme syyslomaa ihan koko perheen voimin, jos miehenkin lomasuunnitelmat onnistuvat. Täytyy keksiä jotain hauskaa ohjelmaa sitten lomapäiville. Ja ensi kesäksikin on taas Turkin matka varattuna. Ihanaa! Vaikka matkaan on vielä toooosi pitkä aika, niin silti on helpompi jaksaa tämän pitkän talven yli, kun on jo jotain mitä odottaa. Näinhän se menee.

Tässä syksyn aikana, on taas tullut mieleen ajatuksia, että olisipa kiva jos ehtisin/pystyisin panostamaan enemmän tähän hevosharrastukseeni. Tällä hetkellä, kun käyn vain kerran viikossa ratsastamassa, niin se tuntuu liian vähältä. Olisi kiva jos pystyisi ratsastamaan vähän useammin. Toisaalta jos kävisi kaksi kertaa viikossa ratsastamassa, niin se maksaisi jo ihan nätin nipun lisää rahaa. On se kallista tämä ratsastaminen.

Mutta täyyy olla iloinen siitä, että asiat ovat nyt noin muuten hyvällä mallillaan ja kauniita syyspäiviä tässä elellään.