maanantai, 15. lokakuu 2007

Lokakuun puolivälissä jo

No johan tämä aika nyt tuppaa menemään nopeasti. Vastahan tässä kuu vaihtui ja nyt ollaankin jo kuun puolivälissä menossa, mutta eipä se mitään haittaa. Hyvä vain, että syksy on edennyt ilman ongelmia. Kesän jälkeen nimittäin pelkäsin, että tämä syksy tulee olemaan rankkaa aikaa töiden suhteen, mutta yllättävän hyvin on työt hoituneet. Ylitöissä ei ole juuri tarvinnut istua ja tämä syyslomakin järjestyi. Kyllä tuntuu kivalta, kun saa pitää pienen breikin näistä töistä ja saa viettää pari ylimääräistä vapaapäivää perheen kanssa. Se tekee kyllä hyvää. Syyslomapäiville olen suunnitellut vähän shoppailua lasten kanssa ja sitten tietenkin ulkoillaan ja herkutellaan. Sukulaisiakin taidetaan tavata.

Tuon pienen loman jälkeen pitäisikin sitten jaksaa pari kuukautta kunnes koittaa joululoma. Joulun jälkeen alkaa sitten uudet haasteet töissä, kun astun niihin suurempiin saappaisiin ja vastuu kasvaa. No oikeastaan jos tarkkoja ollaan, niin olenhan tässä jo saanut jotain esimakua tulevasta, koska joudun osittain jo tämän loppuvuoden hoitamaan näitä uusiakin tehtäviä. Ihan makeeta, kun tulee lisävastuuta ja haasteita lisää, niin pysyy motivaatio hyvänä.

Harmillista on vain se, että tämä on ensimmäinen vuosi jolloin meillä nähtävästi jää talvimatka tekemättä. Koska perheessämme on nyt koululainen tulisi matka sijoittaa koulun loma-ajalle. Jouluna ei ehdi lähteä matkalle ja hiihtolomallakaan ei huvita lähteä, koska silloin matkat on ylihintaisia. Sekös nyt panee sitten harmittamaan ja oikein todella. Mutta keksinpä sitten sellaisen vaihtoehdon, että jos tekisikin pitkän viikonloppumatkan keväämmällä johonkin mukavaan kaupunkiin. Koska kotona ajatusta ei heti teilattu olen nyt aloittanut kaupunkilomakohteiden kartoittamisen. Saapa nähdä löytyykö kiinnostavaa kohdetta.

No nyt kun jaksaisi tässä vielä puristaa töissä pari päivää, niin sitten tämä mamma suuntaa syysloman viettoon.

 

 

tiistai, 25. syyskuu 2007

Työpaineita ja hevostelua

Aikamoista kiirettä on taas pitänyt viime päivinä. Viime viikollakin oli töissä pieniä työpaineita ja se heijastui yhteen jos toiseenkin henkilöön. Palavereissa sain käyttää kaikki voimavarani itsehillintään ja sitten vasta kotona päästelin höyryjä pihalle. Tällä viikolla näyttäisi onneksi tilanne töiden suhteen normalisoituneen ja ilmapiiri rauhoittuneen. Jostain kumman syystä olen myös löytänyt itseni istumasta aamuisin ja iltapäivisin autostani helsingin ruuhkassa. Ihan uskomatonta miten kauan voi työmatkaan saada kulumaan aikaa, vaikka kilometereissä matka ei kovin pitkä olekaan. Se ottaa päähän.

Kotipuolessa asiat ovat onneksi hyvin. Itseasiassa sain jopa sovittua pomoni kanssa, että saan pitää syyslomaa pari päivää ja näin ei tyttärenkään tarvitse olla yksin kotona syyslomallaan. Tuntuu tosi mukavalta, että saan viettää lasten kanssa pari ylimääräistä vapaa päivää. Ja saattaapa olla, että vietämme syyslomaa ihan koko perheen voimin, jos miehenkin lomasuunnitelmat onnistuvat. Täytyy keksiä jotain hauskaa ohjelmaa sitten lomapäiville. Ja ensi kesäksikin on taas Turkin matka varattuna. Ihanaa! Vaikka matkaan on vielä toooosi pitkä aika, niin silti on helpompi jaksaa tämän pitkän talven yli, kun on jo jotain mitä odottaa. Näinhän se menee.

Tässä syksyn aikana, on taas tullut mieleen ajatuksia, että olisipa kiva jos ehtisin/pystyisin panostamaan enemmän tähän hevosharrastukseeni. Tällä hetkellä, kun käyn vain kerran viikossa ratsastamassa, niin se tuntuu liian vähältä. Olisi kiva jos pystyisi ratsastamaan vähän useammin. Toisaalta jos kävisi kaksi kertaa viikossa ratsastamassa, niin se maksaisi jo ihan nätin nipun lisää rahaa. On se kallista tämä ratsastaminen.

Mutta täyyy olla iloinen siitä, että asiat ovat nyt noin muuten hyvällä mallillaan ja kauniita syyspäiviä tässä elellään.

 

tiistai, 11. syyskuu 2007

Syntymäpäivä

Tänään on sitten 30 vuotta mittarissa. Eikä tunnu yhtään hullummalta. Hieno fiilis.

Antaa ajan kulua
antaa elämän viedä.
En katso taakseni,
eteenpäin kulkiessani,
elämäni polkua pitkin.

 

maanantai, 10. syyskuu 2007

Ei ihan tavallinen viikko

Uusi viikko taas käynnistyi. Tämä ei olekaan mikään ihan normaali viikko. Huomenna on SE päivä. Nimittäin ikää tulee lisää mittariin ja oikein tuntuvasti tällä kertaa. Kyllä kyllä, 30 vee. Huih! Vaikka en olekaan kärsinyt minkäänlaisesta ikäkriisistä, niin silti tuntuu hassulta ajatella, että olen (ihan juuri) 30 vuotias. Se 30 tuntuu niin paljolta. Joskus nuorena ajattelin, että sitten, kun on 30, niin on jo tosi vanha ja aikuinen. Niinpä, mutta enään en kyllä ajattele samalla tavalla. Eikös sitä tässä iässä ole vielä parhaat vuodet edessä? Onhan? Mutta, kun ajattelen kaikkea mitä olen tähän ikään saavuttanut, niin se tuntuu niin hienolta ja tämän tyytyväisempi en elämääni tällä hetkellä voisi olla.

Viikonloppuna aion hieman juhlistaa tätä merkkipäivääni ja joukko lähimmäisiä ihmisiä on kutsuttu luoksemme. Mitään hienoa juhlintaa ei ole tiedossa vaan aivan normaalit kakkukahvit. En olekaan moneen vuoteen juhlistanut synttäreitäni, joten nyt onkin mukava poiketa tästä kaavasta. Ja koska ikää alkaa olla jo sen verran paljon, niin myös työnantajani noteeraa tätä "kypsyyttäni" ja ylentää minut ensi vuoden alusta alkaen. Kyllähän sitä kolmekymmpisenä täytyy alkaa kantamaan enemmän vastuuta työasioissakin. Lopppuviikosta on edessä sitten koulutusta, jotta olen sitten valmis astumaan niihin suurempiin saappaisiin. Mutta jokatapauksessa olen erittäin tyytyväinen, että työpanostani arvostetaan ja saan siitä myös tunnustustakin.

Myös perheessämme asustelleet kissanpennut ovat nyt tulleet siihen ikään, että pääsevät avartamaan maailmaansa ja lähteävät tällä viikolla uusiin koteihinsa. Tuntuu niin surkealta lähettää niitä vieraiden ihmisten matkaan ja toivon vain, että ne saavat hyvät ja pysyvät kodit. Toisaalta tuntuu ihanalta, ettei tarvitse enään kontata sohvan takana pesemässä kissanpissoja tai pestä pissaisia verhoja tai vaihtaa lakanoita sänkyyn kolmatta kertaa saman päivän aikana jne. Ikävä silti, että kissat lähtevät, mutta näin se menee.

Tällä viikolla tiedossa siis syntymäpäivä, koulutus ja kissanpentujen luovutus. Ei hassumpaa.

 

 

 

 

 

perjantai, 24. elokuu 2007

Oravanpyörässä

Ja näin perheemme on taas palannut arkeen. Kesäloma oli aivan huippu. Erityisesti Turkin lomamatkamme oli ihana ja kotimatkan alkaessa tuntui, että jätin taas pienen palan sydämestäni Turkkiin. Ehdottomasti taas ensi kesänä suuntaamme sinne lomalle. Kotimaassa meitä vastassa olikin sitten hiukan koleammat säät, mutta saatiin sentään vielä vähän auringostakin nauttia. Täytyypä vain sanoa, että kesäloma meni aivan liian nopeasti jälleen kerran.

Nyt on sitten alkanut taas oravanpyörä pyöriä eli kiireinen arki on taas alkanut. Töissä on kovat työkiireet ja tiedossahan se jo on, että syksyn mittaan tulee kiire vain pahenemaan. Siitä syystä päätinkin laittaa näin syksyn alkajaisiksi elämääni hieman uuteen uskoon, jotta jaksaisi paremmin tätä kiirettä. Ensinnäkin tein suuren päätöksen ja lopetin tupakan polton. Toinen muutos on se, että pyrin käymään lenkillä edes pari kertaa viikossa, jotta fyysinen kunto pysyisi edes jotenkin ruodussa eikä tupakan polton lopettamisen seurauksena ala vahingossakaan kilot kertymään. Ratsastushan minulla jatkuikin jo elokuun alkupuolella ja siinäkin saa sitten aina kerran viikossa hermoterapiaa. Eiköhän sitä pitäisi näillä eväillä jotenkin pärjätä tämän syksyn läpi.

Esikoinenkin sitten aloitti koulunsa -ja tähän väliin suuri huokaus...- koulu on lähtenyt hienosti käyntiin. Kuopus taas jatkaa päiväkotielämää ja mukavasti on sekin alkanut. Tietysti sitä töissä aina päivänmittaan miettii, että mitenhän ne lapset pärjäilee ja pärjäileehän ne.

Tälläiset on kuulumiset tällä hetkellä ja toivottavasti tämä hyvä vire jatkuu, niin kotona, kuin töissä.