Nyt on jälleen tullut se aika, kun minä suuntaan katseeni kohti silmälääkäriä. Kävin ensimmäisen kerran silmälääkärin tarkastuksessa n. 8 vuotta sitten. Silloin silmissäni todettiin harmaakaihi ja minut käskettiin käymään kontrolleissa n. kerran vuodessa. Ensimmäisinä vuosina tottelin tätä määräystä ja kävin tarkistuttamassa tilanteen, mutta koska mitään muutosta ei koskaan ollut tapahtunut päätin, että seuraava kerta saa odottaa. Neljä vuotta on nyt kulunut viimeisimmästä käynnistä. Nyt tuli sitten tilanne, kun joudun taipumaan periaatteestani ja lampsimaan kiltisi tohtori sedän luokse. Olen viimeisten kuukausien aikana havainnut sumentumista näkökentässä, erityisesti oikeassa silmässä ja se on syynä miksi joudun tästä periaatteestani taipumaan. Onhan se tietenkin järkevää muutenkin käydä tilanne tarkistuttamassa, kun viime kerrasta on tosiaan jo aikaa. Jännityksellä odotan tuomion kuulemista; joko mennään
kaihileukkaus jonoon vai riittääkö määräys vain vahvempiin laseihin. Saattaa tietenkin olla, että molemmat vaihtoehdot toteutuvat.

Tähän asti olen vielä pärjännyt ilman silmälaseja, vaikka ne minulle silloin kahdeksan vuotta sitten määrättiinkin. Jostain syystä en vain ole silmälaseja oikeastaan koskaan käyttänyt. Olen nähnyt vielä ihan hyvin lukea ja ajaa autolla. Suurin haitta, jota näköni minulle aiheuttaa on valojen häikäisy. Kaihi on aiheuttanut sen verran hajataittoa näkööni, että esim. pimeällä ajaessa vastaantulevien autojen valot sokaisevat mukavasti. Kaikki kaihista kokemusta omaavat tietävät kyllä mistä puhun. Mutta jos tohtori nyt määrää, että uudet, vahvemmat lasit on hankittava ja niitä on käytettävä, niin kai se sitten on siihen tyytyminen.

Tähän asti olen siis elänyt elämääni välittämättä kaihestani, mutta nyt on tullut se aika, kun joudun oikeasti alkaa hoitamaan sitä. Illalla sitten kuulen tohtorin arvion tilanteesta ja sen mukaan sitten on mentävä. Näkyillään!