Oih ja voih! Alkaa olla jo tämän mamman akku aika tyhjä näin ennen loman alkua. Sen verran rankka työputki on takana ja viimeksi on tullut lomaa pidettyä joulukuussa. Mistähän sitä saisi vielä kahdeksi viikoksi vähän lisää potkua. Edessä siintävä loma vain pyörii mielessä hetkestä toiseen ja loman alkuun tuntuu vielä olevan ikuisuus. Huomaa, että väsymys jo painaa, kun hermotkin on niin kireenä. Työtovereiden ongelmat tuntuu käsittämättömiltä ja työtoveritkin ärsyttää, kun eivät osaa sevittää asioita kunnolla vaan jokaisen ongelman kanssa joutuu soutamaan ja huopaamaan. Onneksi viikonloppu on kuitenkin pian taas alkamassa, niin silloin pystyy vähän rauhoittumaan ja keräämään voimia.

Huomasin tänään, että kuukauden kuluttua pääsen taas jatkamaan iki ihanaa harrastustani, ratsastusta. Jiiihaaaa! Oli minun tarkoitus käydä tässä kesätauon aikana vähän ratsastamassa, mutta kun ei vaan ole ehtinyt. Nyt huomaa, että alkaa jo olemaan kova kaipuu päästä taas heposen selkään, mutta kuukauden päästä sitten... Ratsastus on ollut minulle aina takuuvarma keino päästä irti arjesta edes hetkeksi. Hevosen selässä ei todellakaan tule mietittyä työ- tai muitakaan asioita. Voi, kun olisi ihanaa silittää pehmeää turpaa ja kävellä kauniissa kesäillassa maastopolkua.