Pitkästä aikaa ajattelin rustailla jotain tännekin. Eipä ole vähään aikaan tullut mitään kirjoiteltua, mikä johtuu siitä, että työkiireet on painaneet kovasti päälle. Kesäkuussa tuli tehtyä suhteellisen pitkiä työpäiviä ja töissä tuntui kaikilla olevan hirmuinen kiire saada omat työt hyvään pisteeseen ennen loman alkua. Minun työpöydälleni sitten kerääntyi pino kaikenlaista selvitettävää ja tehtävää ja niitä tässä nyt sitten teen sillä aikaa, kun muut lomailevat. Eheiii! En ole yhtään katkera! Itselläni alkaa loma reilun parin viikon päästä... Vasta! No lohdutukseksi täytyy ajatella, että sitten, kun itse löhöilen Turkin auringossa on toiset jo palanneet tänne sorvin ääreen.

Todellakin perheemme suunnistaa taas Turkin aurinkoon tänä kesänä. Parilta edelliseltä kesältä on niin hienot kokemukset, että päätimme taas suunnistaa tuttuun paikkaan. Tiedossa on auringossa löhöilyä, hyvää ruokaa, ostoksia ja mielenkiintoisia retkiä. Mutta ennen löhölomaa on vielä jaksettava puurtaa töissä.

Kesän vaihtuessa syksyksi alkaa perheessämme sitten uusi aika. Esikoinen aloittaa koulun ja siinä sitä sitten saa sydän syrjällään jännittää miten se koulunkäynti lähtee kulkemaan. Osaako se lapsi sitten varmasi kulkea yksin koulutiensä ja saako se sitten kavereita jne. Hassua on ollut tajuta, että nyt esikoinen todellakin on jo niin iso, että aloittaa koulun. Tuntuu, että vastahan sitä laitokselta tultiin kotiin ja nyt se jo aloittaa koulun. Niin se aika menee...

Kesä on siis parhaimmillaan. Aurinko paistaa lämpimästi ja luonto on vielä vehreätä. Ja minä istun töissä, mutta täytyy nauttia sen minkä pystyy. Kyllä se loma sieltä tulee ennen pitkää.