Tuon pienen loman jälkeen pitäisikin sitten jaksaa pari kuukautta kunnes koittaa joululoma. Joulun jälkeen alkaa sitten uudet haasteet töissä, kun astun niihin suurempiin saappaisiin ja vastuu kasvaa. No oikeastaan jos tarkkoja ollaan, niin olenhan tässä jo saanut jotain esimakua tulevasta, koska joudun osittain jo tämän loppuvuoden hoitamaan näitä uusiakin tehtäviä. Ihan makeeta, kun tulee lisävastuuta ja haasteita lisää, niin pysyy motivaatio hyvänä.

Harmillista on vain se, että tämä on ensimmäinen vuosi jolloin meillä nähtävästi jää talvimatka tekemättä. Koska perheessämme on nyt koululainen tulisi matka sijoittaa koulun loma-ajalle. Jouluna ei ehdi lähteä matkalle ja hiihtolomallakaan ei huvita lähteä, koska silloin matkat on ylihintaisia. Sekös nyt panee sitten harmittamaan ja oikein todella. Mutta keksinpä sitten sellaisen vaihtoehdon, että jos tekisikin pitkän viikonloppumatkan keväämmällä johonkin mukavaan kaupunkiin. Koska kotona ajatusta ei heti teilattu olen nyt aloittanut kaupunkilomakohteiden kartoittamisen. Saapa nähdä löytyykö kiinnostavaa kohdetta.

No nyt kun jaksaisi tässä vielä puristaa töissä pari päivää, niin sitten tämä mamma suuntaa syysloman viettoon.

Kotipuolessa asiat ovat onneksi hyvin. Itseasiassa sain jopa sovittua pomoni kanssa, että saan pitää syyslomaa pari päivää ja näin ei tyttärenkään tarvitse olla yksin kotona syyslomallaan. Tuntuu tosi mukavalta, että saan viettää lasten kanssa pari ylimääräistä vapaa päivää. Ja saattaapa olla, että vietämme syyslomaa ihan koko perheen voimin, jos miehenkin lomasuunnitelmat onnistuvat. Täytyy keksiä jotain hauskaa ohjelmaa sitten lomapäiville. Ja ensi kesäksikin on taas Turkin matka varattuna. Ihanaa! Vaikka matkaan on vielä toooosi pitkä aika, niin silti on helpompi jaksaa tämän pitkän talven yli, kun on jo jotain mitä odottaa. Näinhän se menee.

Tässä syksyn aikana, on taas tullut mieleen ajatuksia, että olisipa kiva jos ehtisin/pystyisin panostamaan enemmän tähän hevosharrastukseeni. Tällä hetkellä, kun käyn vain kerran viikossa ratsastamassa, niin se tuntuu liian vähältä. Olisi kiva jos pystyisi ratsastamaan vähän useammin. Toisaalta jos kävisi kaksi kertaa viikossa ratsastamassa, niin se maksaisi jo ihan nätin nipun lisää rahaa. On se kallista tämä ratsastaminen.

Mutta täyyy olla iloinen siitä, että asiat ovat nyt noin muuten hyvällä mallillaan ja kauniita syyspäiviä tässä elellään.

Antaa ajan kulua
antaa elämän viedä.
En katso taakseni,
eteenpäin kulkiessani,
elämäni polkua pitkin.

Viikonloppuna aion hieman juhlistaa tätä merkkipäivääni ja joukko lähimmäisiä ihmisiä on kutsuttu luoksemme. Mitään hienoa juhlintaa ei ole tiedossa vaan aivan normaalit kakkukahvit. En olekaan moneen vuoteen juhlistanut synttäreitäni, joten nyt onkin mukava poiketa tästä kaavasta. Ja koska ikää alkaa olla jo sen verran paljon, niin myös työnantajani noteeraa tätä "kypsyyttäni" ja ylentää minut ensi vuoden alusta alkaen. Kyllähän sitä kolmekymmpisenä täytyy alkaa kantamaan enemmän vastuuta työasioissakin. Lopppuviikosta on edessä sitten koulutusta, jotta olen sitten valmis astumaan niihin suurempiin saappaisiin. Mutta jokatapauksessa olen erittäin tyytyväinen, että työpanostani arvostetaan ja saan siitä myös tunnustustakin.

Myös perheessämme asustelleet kissanpennut ovat nyt tulleet siihen ikään, että pääsevät avartamaan maailmaansa ja lähteävät tällä viikolla uusiin koteihinsa. Tuntuu niin surkealta lähettää niitä vieraiden ihmisten matkaan ja toivon vain, että ne saavat hyvät ja pysyvät kodit. Toisaalta tuntuu ihanalta, ettei tarvitse enään kontata sohvan takana pesemässä kissanpissoja tai pestä pissaisia verhoja tai vaihtaa lakanoita sänkyyn kolmatta kertaa saman päivän aikana jne. Ikävä silti, että kissat lähtevät, mutta näin se menee.

Tällä viikolla tiedossa siis syntymäpäivä, koulutus ja kissanpentujen luovutus. Ei hassumpaa.

Nyt on sitten alkanut taas oravanpyörä pyöriä eli kiireinen arki on taas alkanut. Töissä on kovat työkiireet ja tiedossahan se jo on, että syksyn mittaan tulee kiire vain pahenemaan. Siitä syystä päätinkin laittaa näin syksyn alkajaisiksi elämääni hieman uuteen uskoon, jotta jaksaisi paremmin tätä kiirettä. Ensinnäkin tein suuren päätöksen ja lopetin tupakan polton. Toinen muutos on se, että pyrin käymään lenkillä edes pari kertaa viikossa, jotta fyysinen kunto pysyisi edes jotenkin ruodussa eikä tupakan polton lopettamisen seurauksena ala vahingossakaan kilot kertymään. Ratsastushan minulla jatkuikin jo elokuun alkupuolella ja siinäkin saa sitten aina kerran viikossa hermoterapiaa. Eiköhän sitä pitäisi näillä eväillä jotenkin pärjätä tämän syksyn läpi.

Esikoinenkin sitten aloitti koulunsa -ja tähän väliin suuri huokaus...- koulu on lähtenyt hienosti käyntiin. Kuopus taas jatkaa päiväkotielämää ja mukavasti on sekin alkanut. Tietysti sitä töissä aina päivänmittaan miettii, että mitenhän ne lapset pärjäilee ja pärjäileehän ne.

Tälläiset on kuulumiset tällä hetkellä ja toivottavasti tämä hyvä vire jatkuu, niin kotona, kuin töissä.

Mutta nyt viimeinkin lomanviettoon!!!

Viikonloppu meni sitten juhliessa... Lauantai päivä meni kokonaan häissä ollessa. Häät oli hienot ja ruoka oli hyvää. Kuskina, kun olin, niin en pystynyt nauttimaan nestemäisestä tarjoilusta, mutta silti tunnelma oli rento ja hauska. Lapsetkin oli mukana ja se oli kyllä hieman hermoja koettelevaa. Erityisesti pienempi lapsista ei meinannut pysyä paikoillaan, mutta silti sanoisin, että suoriuduttiin juhlista kohtuullisesti. Seuraavana aamuna suunnistimme taas aikaisin kirkkoon ja nyt oli vuorossa rippijuhlat. Kymmenen aikaan aamulla kirkossa istuessa tuli kyllä mieleeni, että onneksi en ollut edellis iltana häissä sortunut niihin nestemäisiin tarjoiluihin. Pariin kertaan myös ehdin pelätä, ettei nuorimmaisemme ala hoilottaa Hard rock Hallelujaa:ta Lordin tahtiin, kun virressä taidettiin laulaa hallelujaa. Meidän nuori herra on siis aivan totaalinen Lordi fani ja hoilottaa Hard rock hallelujaa:ta milloin missäkin. Rippijuhlatkin meni kuitenkin mukavasti ja kakkuja tuli taas syötyä. Nyt onkin sitten tämän kesän kaikki juhlat juhlittu.

Matkan valmistelut on myös aloitettu ja vaatteiden pakkaus on pikkuhiljaa käynnissä. Siinä sitä riittääkin hommaa, kun neljän ihmisen vaatteet pakkaa, mutta onneksi siitä alkaa jo olla kokemusta niin paljon, ettei paniikkia enään pääse syntymään. Kissoillekin on järjestynyt hoito loman ajaksi ja sekin oli suuri helpotus. Haikeata vain jättää kissanpennut kahdeksi viikoksi hoitoon, vaikka hyvässä hoidossa sitten ovatkin. Ne ehtii loman aikana kovasti kasvaa ja kehittyä, mutta ehkä se on parempikin ettei niihin pentuihin liikaa pääse kiintymään.

Nyt sitä pinnistellään vielä muutama päivä töissä ja sitten vihdoin ja viimein alkaa L-O-M-A!!!

Töissäkin alkaa nyt olemaan hyvä tilanne töiden suhteen. Kyllä tässä on saanut hurjasti tehdä töitä, mutta pääseepähän sitten hyvillä mielin aloittamaan loman, kun tietää, ettei mikään ole jäänyt kriittisesti kesken. Tosin tiedän kyllä sen, että lomalta palattuani alkaa töissä taas todellinen kiire ja syksyn mittaan joudun taas ylitöitäkin tekemään, mutta ei sitä jaksa nyt murehtia. Nyt on kuitenkin vielä loma edessä ja tulevan lomamatkankin järjestelyt ovat pikkuhiljaa alkaneet ja se saa aikaan mukavan matkakuumeen.

Perheessämme alkaa pian myös aikamoinen vipellys, kun toinen kissamme sai nimittäin tuossa juhannuksen aikoihin pentuja neljä kappaletta. Voi niitä suloisia pieniä karvapalloja! Olen aivan myyty, kun katselen iltaisin sitä pentujen touhua. Silmät suurina ne temmeltävät pesälaatikossa ja ihmettelevät maailman menoa. Kohta ne sitten alkavat vipeltää ympäri taloamme ja tekevät tutkimusretkiä emon perässä. Kunhan vain jättäisivät verhot ja kukkapurkit rauhaan, mutta se taitaa olla toiveajattelua. Täytyy sanoa, että surettaa jo etukäteen tuleva pentujen luovutus uusiin koteihin, mutta luotan siihen, että ne saavat hyvät kodit. Vähän kyllä olen mielessäni maalaillut sellaista ajatusta, että olisin yhden pennun pitänytkin itselläni...

Sään harmaudesta huolimatta mieli on tänään aika aurinkoinen!

Huomasin tänään, että kuukauden kuluttua pääsen taas jatkamaan iki ihanaa harrastustani, ratsastusta. Jiiihaaaa! Oli minun tarkoitus käydä tässä kesätauon aikana vähän ratsastamassa, mutta kun ei vaan ole ehtinyt. Nyt huomaa, että alkaa jo olemaan kova kaipuu päästä taas heposen selkään, mutta kuukauden päästä sitten... Ratsastus on ollut minulle aina takuuvarma keino päästä irti arjesta edes hetkeksi. Hevosen selässä ei todellakaan tule mietittyä työ- tai muitakaan asioita. Voi, kun olisi ihanaa silittää pehmeää turpaa ja kävellä kauniissa kesäillassa maastopolkua.